ROP-veteraani Wesper Oliver Stone & VSP-veteraani Doniol Image Princess

Pitkästä aikaa täälläkin elämää.. Näin vuoden lopussa on hyvä tehdä yleispäivitys vuoden tapahtumista. Jos nyt aloitettaisiin uusimmasta, onpahan ainakin parhaiten muistissa. Sissi oli eilen ilmoitettu pitkästä aikaa mukaan Messarin Voittaja -näyttelyyn, kun nyt veteraaniluokkaan pääsi. Vanhalla rouvalla oli tosi hauskaa kasvattajan kanssa, niin hauskaa että tuomariakin rupesi naurattamaan. Lopputuloksena Eri/1 ja VSP-veteraani, eli hienosti meni! Tuomari Per Iversen sanoi Sissistä seuraavaa:

"8 år gammal mycket glad veteran tik. Mycket bra kondition. Härlig huvud. Bra hals, ben. Visar sig bra upp i rörelse."

Kaikista parasta oli kuitenkin nähdä, kuinka hauskaa Sissillä todella oli kehässä. Kiitoksia vielä kerran Mirkalle handlauksesta!




Viikko sitten olimme melko suurella porukalla kimppalenkillä koirametsässä. Frida pääsi näkemään paitsi tytärtään Sania, myös lapsenlapsiaan Weraa ja Tessua. Lenkin päätteeksi otettiin totta kai se "pakollinen" perhepotretti, joka on nähtävissä tuossa ylempänä. Kuvassa siis Sani (Doniol Ravishing Lass), Wera (Doniol Winds Of Change), Frida (Doniol Key To Your Heart) ja Tessu (Doniol Woodchuck).
Sissikin pääsi näkemään sukulaisia, lenkillä oli nimittäin mukana Sissin siskonpoika Vekku (Doniol Lovejoy). Sitkeästi koetti Vekku tehdä Sissiin tuttavuutta, mutta Sissi pysyi tyylilleen uskollisesti Narttuna isolla N:llä ;).
Lisää kuvia lenkiltä voi katsella täältä, http://shokki.1g.fi/kuvat/Yksityiskuvaus/Doniol/Koirametsa07122008/

Tänä syksynä suoritimme Fridan kanssa Porvoon Palveluskoirien kisoihin tähtäävien ToKo-kurssin, eli ensi vuonna olisi sitten jossakin vaiheessa ehkäpä kisat edessä. Edes möllikisat, mutta toivottavasti myös viralliset. Kurssin jälkeen Fridan hallinta ihan kaikissa tilanteissa on parantunut entisestään ja tyttö selvästi nautti yhdessä tekemisestä. Hieman yllättäenkin oppi nopeasti liikkeestä seisomisen, maahanmenon ja estehypyn. Pientä viilailua on vielä kokonaisuus vailla mutta kyllä se siitä.

Uutena harrastuksena tuli syksyllä mukaan myös agility, kun aloimme käymään perjantai-iltaisin just for fun -meiningillä sprinkkujen ryhmässä. Mukavaa on myös agilityn harrastaminen ollut ja juuri se yhteinen kiva tekeminen mitä lähdettiin hakemaankin on toteutunut. Fridasta saisi varmasti tosi hyvän agikoiran, paha vaan ettei omistaja osaa ohjata.. No, sitä vartenhan se agilitykurssi on että ohjaaja saa koulutusta.



Tässä siis tämän vuoden satoa, ensi vuonna varmaankin jatkamme ToKon ja agilityn parissa, luultavasti aktivoidumme myös koiraetsinnässä kun Porvooseen on lupailtu treenirinkiä ja kursseja. Sissiäkin varmasti tullaan veteraaniluokassa näkemään niin kauan kuin rouva itse esiintymisestä nauttii.