sunnuntai, syyskuuta 17, 2006

Näin syksyn kunniaksi päätimme Sissin ja Fridankin kanssa hankkia oman blogin, ehkä tällä tapaa tulisi kuviakin postailtua hieman useammin.

Fridan kanssa pyörähdimme näyttelykehässä pitkästä aikaa elokuun lopulla ja toiseen kertaan viime viikonloppuna. Molemmista yttelyistä tuloksena oli EH, mikä on Fridalle ihan hyvin. Ilahduttavinta oli huomata, että Frida tuntuu pikkuhiljaa pääsevän yli tuomaripelostaan. Varsinkin tuon viime sunnuntaisen Porvoon näyttelyn jälkeen alkoi taas tehdä mieli käydä kehässä useammin kuin kerran pari vuodessa. Mirkan kanssa puhuttiinkin josko Frida lähtisi ainakin Valkealan ryhmänäyttelyyn marraskuussa. Vaikkei Fridasta varmasti mitään näyttelykoiraa tulekaan olisi se yksi Serti edes kiva saada ;) Mutta eipä tuo mitään vaikka jäisi saamattakin, Frida on kuitenkin niin monella muulla tapaa ainutlaatuinen koira.

Tulevaisuudessa näyttelyt saavat tosin jäädä joksikin ai
kaa kunhan Fridan juoksu alkaa. Mirka halusi teettää Fridalle toiset pennut ja mikäs siinä. Vielä ensimmäisiä pentuja odottaessa tuntui uskomattomalta että Frida mitään pentuja koskaan saisi, se kun on itsekin ikuinen pentu. Frida kuitenkin osoitti olevansa mainio emä pennuilleen, ja Doniol R-pennuista kehittyi ryhmä valloittavia waleseita, varsinaisia Fridan pienoismalleja. Ja onpa yksi lapsista jo näyttelykehän puolella äitinsä voittanut, Sani sai ensimmäisen Sertinsä Helsingissä 03.09.2006 ollen hienosti PN3 ja ROP-juniori. Joten nyt enää odotellaan sitä juoksua. Isäehdokkaita on Mirkan kanssa katseltu useampiakin, saa nyt nähdä kenet Mirka Fridalle valitsee.

Kuinkas Sissi sitten? Sissi viettää mukavia eläkepäiviä kotisohvalla, oikeata sohvachamppionin elämää. Pää on rouvalla jo ihan harmaantunut vaikkei sitä ikää olekaan kuin kohta kuusi vuotta.
Sissin osalta suurimmat näyttelyt taitava olla jo takana päin, luultavasti käymme kuitenkin veteraaniluokassa muutaman kerran kokeilemassa. Puhuimme myös näyttelymatkasta Viroon, mutta saa nyt nähdä. Sissillä on kaksi Cacibia Suomesta ja se yksi siis vielä tarvittaisiin ulkomailta. Sissin näyttelyuraan saa joka tapauksessa olla hyvin tyytyväinen, ei sitä joka koira voita rotua messarissa.
Myös Sissin kanssa odottelemme perheenlisäystä, emme tosin omakohtaisesti.Sissin tytär Molly on astutettu tanskalaisella lainauroksella
Balderilla, ja pentuja odotetaan lokakuun lopulle.

Ohessa muutama kuva elokuiselta Pohjoisen reissulta Ouluun ja Oulujärvelle. Frida nautti vapaana juoksemisesta ja järvessä uimisesta. Ja sitä riemua kun rannalta löytyi västäräkkejä! Sissi tyytyi hieman maltillisempaan tarkasteluun, tosin pienellä maanittelulla saatiin Sissikin veteen. Sissi tosin etsi välittömästi lähimmän kiven jonka päältä saattoi kuivin tassuin katsella Fridan kohellusta västäräkkien perässä. Pienellä tahdonvoimalla sain molemmat koirat samaan paikkaan yhtä aikaa muutaman kuvan ottoa varten, ja ihan kivoja kuvia tulikin.
Illalla palatessamme Ouluun JP:n äidin luokse meillä oli kaksi hyvin väsynyttä koiraa, joista toinen ei omasta mielestään tarvinnut liikuntaa vielä parina seuraavana päivänäkään. Saatte arvata kumpi ;)

Syysnäyttelyitä odotellen,
Anna, Sissi & Frida