ROP-veteraani Wesper Oliver Stone & VSP-veteraani Doniol Image Princess

Pitkästä aikaa täälläkin elämää.. Näin vuoden lopussa on hyvä tehdä yleispäivitys vuoden tapahtumista. Jos nyt aloitettaisiin uusimmasta, onpahan ainakin parhaiten muistissa. Sissi oli eilen ilmoitettu pitkästä aikaa mukaan Messarin Voittaja -näyttelyyn, kun nyt veteraaniluokkaan pääsi. Vanhalla rouvalla oli tosi hauskaa kasvattajan kanssa, niin hauskaa että tuomariakin rupesi naurattamaan. Lopputuloksena Eri/1 ja VSP-veteraani, eli hienosti meni! Tuomari Per Iversen sanoi Sissistä seuraavaa:

"8 år gammal mycket glad veteran tik. Mycket bra kondition. Härlig huvud. Bra hals, ben. Visar sig bra upp i rörelse."

Kaikista parasta oli kuitenkin nähdä, kuinka hauskaa Sissillä todella oli kehässä. Kiitoksia vielä kerran Mirkalle handlauksesta!




Viikko sitten olimme melko suurella porukalla kimppalenkillä koirametsässä. Frida pääsi näkemään paitsi tytärtään Sania, myös lapsenlapsiaan Weraa ja Tessua. Lenkin päätteeksi otettiin totta kai se "pakollinen" perhepotretti, joka on nähtävissä tuossa ylempänä. Kuvassa siis Sani (Doniol Ravishing Lass), Wera (Doniol Winds Of Change), Frida (Doniol Key To Your Heart) ja Tessu (Doniol Woodchuck).
Sissikin pääsi näkemään sukulaisia, lenkillä oli nimittäin mukana Sissin siskonpoika Vekku (Doniol Lovejoy). Sitkeästi koetti Vekku tehdä Sissiin tuttavuutta, mutta Sissi pysyi tyylilleen uskollisesti Narttuna isolla N:llä ;).
Lisää kuvia lenkiltä voi katsella täältä, http://shokki.1g.fi/kuvat/Yksityiskuvaus/Doniol/Koirametsa07122008/

Tänä syksynä suoritimme Fridan kanssa Porvoon Palveluskoirien kisoihin tähtäävien ToKo-kurssin, eli ensi vuonna olisi sitten jossakin vaiheessa ehkäpä kisat edessä. Edes möllikisat, mutta toivottavasti myös viralliset. Kurssin jälkeen Fridan hallinta ihan kaikissa tilanteissa on parantunut entisestään ja tyttö selvästi nautti yhdessä tekemisestä. Hieman yllättäenkin oppi nopeasti liikkeestä seisomisen, maahanmenon ja estehypyn. Pientä viilailua on vielä kokonaisuus vailla mutta kyllä se siitä.

Uutena harrastuksena tuli syksyllä mukaan myös agility, kun aloimme käymään perjantai-iltaisin just for fun -meiningillä sprinkkujen ryhmässä. Mukavaa on myös agilityn harrastaminen ollut ja juuri se yhteinen kiva tekeminen mitä lähdettiin hakemaankin on toteutunut. Fridasta saisi varmasti tosi hyvän agikoiran, paha vaan ettei omistaja osaa ohjata.. No, sitä vartenhan se agilitykurssi on että ohjaaja saa koulutusta.



Tässä siis tämän vuoden satoa, ensi vuonna varmaankin jatkamme ToKon ja agilityn parissa, luultavasti aktivoidumme myös koiraetsinnässä kun Porvooseen on lupailtu treenirinkiä ja kursseja. Sissiäkin varmasti tullaan veteraaniluokassa näkemään niin kauan kuin rouva itse esiintymisestä nauttii.

Syksy on taas tullut ja otimme Sissin ja Fridan kanssa ensimmäiset, jo perinteeksi käyneet syyskuvat pihalla. Fridalla oli hauskaa kaivellessaan ympäriinsä lehtimeressä. Sissi tyytyi vain vahtimaan vierestä, mutta suostui mukaan kuvaan. Haravointiurakan tiimellyksessä Frida löysi muunmuassa jonkinlaisia sieniä, ja ajattelimmekin lähteä huomenissa sunnuntaita viettämään sienimetsälle. Jos ei muun, niin ainakin huvin ja urheilun vuoksi ;)

Viikko sitten vietimme Fridan kanssa mukavan lauantain Doniolin 10-vuotisjuhlissa. Paikalla oli runsaasti Doniol-koiria, ja ilokseni bongasin useita Sissin ja Fridan sukulaisia. Sissin suvusta menossa mukana olivat ainakin emä China, sisko Nanni, veli Filip, tyttärentytär Dora ja tyttärenpoika Sulo. Fridan lapsista mukana olivat ensimmäisen pentueen siskokset Sani ja Milla, sekä nuoremmasta katraasta Jocke, Vekku ja Nuppu.


Oheissa perhepotretissa Frida lapsineen, vasemmalta oikealle: Frida, Milla, Sani, Nuppu, Jocke ja Vekku.

Oli todella mukava nähdä niin paljon Doniol-koiria samaan aikaan, ja jutella etenkin Fridan pentujen omistajien kanssa. Kiitoksia Mirkalle ja muille järjestäjille mukavasta päivästä!
Koetan saada ladattua lisää kuvia tapaamisesta Sissin ja Fridan kotisivujen galleriaan lähipäivinä.

Fridan toiset pennut syntyivät toukokuussa ja lähtivät maailmalle heinäkuussa. Doniol U-pentueen isänä toimi McTwister's Red Currant, tutummin Eetu. Pentuja Fridalle ja Eetulle syntyi seitsemän, 3 urosta ja 4 narttua. Toivottavasti nähdään Fridan kanssa lapsia jossain vaiheessa^^

Doniol Ravishing Lass "Sani", Fridan tytär ensimmäisestä pentueesta on tehnyt todella upeita tuloksia kuluneen vuoden aikana. Sani sai syksyllä -06 ensimmäisen Sertinsä, ja vuoden -07 loppukesästä neiti suoritti hyväksytysti taipumuskokeen. 1.9.2007 Sani sai toisen Sertinsä, ja on näin ollen Sertiä vaille muotovalio.



Fridan kanssa on aloiteltu äityisloman jälkeen taas treenaus omaksi iloksi. Käymme säännöllisen epäsäännöllisesti läheisellä koulutuskentällä treenailemassa ToKoa sekä agilitya, ja tarkoitus olisi jatkaa koiraetsinnänkin parissa. Vuoden loppupuolelle saattaa olla suunnitteilla myös pyörähtäminen näyttelykehässä, tosin saa nähdä milloin Frida saa karvansa takaisin.

Sissinkin kanssa oli tarkoitus lähteä joulukuussa nättelymatkalle ulkomaan Cacibin metsästyksen merkeissä. Viimeaikaiset jalkakivut osoittautuivat kuitenkin välilevyn pullistumaksi niskassa, joten näyttelypuuhat saavat ainakin toistaiseksi jäädä. Toivottavasti tila tokenee levolla, eikä sen suurempiin toimenpiteisiin tarvitsisi ryhtyä.

Pitkästä aikaa jotakin elämää täälläkin. Muutama uusi kuva, syksyn satoa. Talvikuvia saadaan kunhan Sissiä siistii hieman, ja toki auttaisi jos oikein kunnon pakkasluntakin löytyisi. Sitä odotellessa tyydymme ruskakuviin^^

Fridalle odotellaan edelleen sitä juoksua. Sulhanen on mitä ilmeisimmin jo tiedossa, ainakin mitä olemme Mirkan kanssa puhuneet. Frida lienee omistajan unelmakoira, juoksee kerran vuodessa. Toisaalta kasvattajan pahin painajainen ;)
Sissin lapsenlapsia (synt. 16.10.06) olemme käyneet muutaman kerran katsastamassa. Sissi on siis tätänykyä isoäiti neljälle uros-, sekä kahdelle narttupennulle. Sissi itse ei ole vielä pentuja päässyt ihastelemaan, mutta ehkäpä jossakin vaiheessa. Frida sen puoleen kävi sen Sissin puolesta tekemässä viime vierailulla, livahti sisään ennen kuin kukaan ehätti estää. Ihme kyllä Molly ei edes huomannut ;D Mirka haaveilee saavansa neljän sukupolven kuvan Chinasta, Sissistä, Mollysta ja pennusta, saa nähdä onnistuuko :D




Mirkan ja Jonnan kanssa kävimme isänpäivänä 12.11. ryhmänäyttelyssä Valkealassa. Paikalla oli kolme Doniol-kasvattia, Frida, Nappi (Doniol Nothing To Lose) ja Lady (Doniol Canorous Lady). Frida oli ilmoitettu käyttöluokkaan, tuloksena EH/1 hyvällä arvostelulla. Frida esiintyi nätisti, kuten aina, joka aina ilahduttaa. Tulokseenkin saa olla tyytyväinen :D Näyttelykehässä pyörimistä harrastetaan seuraavan kerran näillä näkymin vasta ensi vuoden puolella. Fridan kanssa kaikki riippuu paljolti siitä kauan odotetusta juoksusta. Sissin osalta ollaan keskusteltu Viroon lähdöstä, ensin rouva pitäisi saada laihtumaan. Joten eipä muuta kuin lenkkejä ja mikä ikävintä Sissin mielestä, vähemmän ruokaa ;D

Seuraavan kerran toivottavasti jouluisemmissa maisemissa ja tunnelmissa,
Anna, Sissi & Frida

Syksyllä on aina mukava kehitellä jotakin uutta puuhasteltavaa. Näinpä olemme Fridan kanssa löytäneet uuden lajin, koirahaun. Kaksissa treeneissä ollaan käyty harjoittelemassa Sipoon metsissä, ja seuraavan kerran ollaan tiistaina menossa. Mistäs moinen laji sitten löytyi? Kävimme elokuun alussa Forssassa SPL:n pääerikoisnäyttelyssä, jossa tapasin kerkkoolaisen saksanpaimenkoiraihmisen Margit Tikkasen. Hänen luonaan kävin katsomassa kolmea saksanpaimenkoiraa Mörriä, Ciraa ja Riinaa. Jossain vaiheessa Margit kysyi kiinnostaisiko minua lähteä katsomaan Ciran koirahakutreenejä syyskuussa, ja vastasin että totta kai! Margit ehdotti että voin tietysti ottaa oman koiran mukaan jos haluan, ja niinpä lähdimme Fridan kanssa katsastamaan mistä tässä oikein on kyse. Meidät otettiin ystävällisesti mukaan porukkaan, ja Frida pääsi kokeilemaan ekoissa treeneissä sekä toisen koiran etsimistä, että etsittävänä olemista. Frida jäljesti oikein mallikkaasti, kuin ei olisi koko elämässään muuta tehnytkään. Ilmavainun saatuaan neiti tuli oma-aloitteisesti tarkistamaan hajun minulta ennen kuin meni jälkeä pitkin "kadonneen" koiran luokse.

Toisissa treeneissä Frida ylennettiinkin jo tunnin vanhalle jäljelle jossa oli yksi kulma, sekä puunrunkojen ylityksiä. Frida selvisi vaikeammastakin jäljestä varsin mallikkaasti, vaikka alussa olikin hieman hankaluuksia tuulen vuoksi. Frida otti jälleen ilmavainun jo ennen etsittävän ilmaantumista näköpiiriin ja kävi kiertämässä koko perässä tulevan porukan häntäänsä heilutellen. Oli neiti ilmeisesti sitä mieltä että no niin, homma valmis ;) Pienellä suostuttelulla Frida kuitenkin jatkoi mallikelpoisesti loppuun saakka ja löysi irlanninterrieri Remun. Koirahaun parissa jatkamme tulevaisuudessa, sen verran näyttää Frida nauttivan jäljestämisestä!

Hyvin menneet treenit ovat innostaneet ottamaan selvää myös MEJÄ:stä. Tilaisuuden tulleen olisi tarkoitus lähteä johonkin MEJÄ-treeneihin ja sitä kautta hieman kokemusta keränneenä kilpailemaan asti :)

Näyttelypuolella ilmoittauduin Spanieliliiton 2. päänäyttelyyn junior handler -kisaan Fridan kanssa, saa nähdä mitä siitä tulee ;) Muiden näyttelyiden suhteen ei ole vielä tehty päätöksiä suuntaan tai toiseen, ollaan vain odoteltu sen juoksun alkamista (josta ei vielä näy minkäänlaisia merkkejä). Täytyypä muistaa tarkistaa mihin menessä ilmoittautuminen pitäisi hoitaa ettei mene ihan ohi^^
Molly puolestaan on ultrattu kantavaksi, lapsenlapsia on siis Sissille tulossa :)

Näin syksyn kunniaksi päätimme Sissin ja Fridankin kanssa hankkia oman blogin, ehkä tällä tapaa tulisi kuviakin postailtua hieman useammin.

Fridan kanssa pyörähdimme näyttelykehässä pitkästä aikaa elokuun lopulla ja toiseen kertaan viime viikonloppuna. Molemmista näyttelyistä tuloksena oli EH, mikä on Fridalle ihan hyvin. Ilahduttavinta oli huomata, että Frida tuntuu pikkuhiljaa pääsevän yli tuomaripelostaan. Varsinkin tuon viime sunnuntaisen Porvoon näyttelyn jälkeen alkoi taas tehdä mieli käydä kehässä useammin kuin kerran pari vuodessa. Mirkan kanssa puhuttiinkin josko Frida lähtisi ainakin Valkealan ryhmänäyttelyyn marraskuussa. Vaikkei Fridasta varmasti mitään näyttelykoiraa tulekaan olisi se yksi Serti edes kiva saada ;) Mutta eipä tuo mitään vaikka jäisi saamattakin, Frida on kuitenkin niin monella muulla tapaa ainutlaatuinen koira.

Tulevaisuudessa näyttelyt saavat tosin jäädä joksikin aikaa kunhan Fridan juoksu alkaa. Mirka halusi teettää Fridalle toiset pennut ja mikäs siinä. Vielä ensimmäisiä pentuja odottaessa tuntui uskomattomalta että Frida mitään pentuja koskaan saisi, se kun on itsekin ikuinen pentu. Frida kuitenkin osoitti olevansa mainio emä pennuilleen, ja Doniol R-pennuista kehittyi ryhmä valloittavia waleseita, varsinaisia Fridan pienoismalleja. Ja onpa yksi lapsista jo näyttelykehän puolella äitinsä voittanut, Sani sai ensimmäisen Sertinsä Helsingissä 03.09.2006 ollen hienosti PN3 ja ROP-juniori. Joten nyt enää odotellaan sitä juoksua. Isäehdokkaita on Mirkan kanssa katseltu useampiakin, saa nyt nähdä kenet Mirka Fridalle valitsee.

Kuinkas Sissi sitten? Sissi viettää mukavia eläkepäiviä kotisohvalla, oikeata sohvachamppionin elämää. Pää on rouvalla jo ihan harmaantunut vaikkei sitä ikää olekaan kuin kohta kuusi vuotta.
Sissin osalta suurimmat näyttelyt taitava olla jo takana päin, luultavasti käymme kuitenkin veteraaniluokassa muutaman kerran kokeilemassa. Puhuimme myös näyttelymatkasta Viroon, mutta saa nyt nähdä. Sissillä on kaksi Cacibia Suomesta ja se yksi siis vielä tarvittaisiin ulkomailta. Sissin näyttelyuraan saa joka tapauksessa olla hyvin tyytyväinen, ei sitä joka koira voita rotua messarissa.
Myös Sissin kanssa odottelemme perheenlisäystä, emme tosin omakohtaisesti.Sissin tytär Molly on astutettu tanskalaisella lainauroksella
Balderilla, ja pentuja odotetaan lokakuun lopulle.

Ohessa muutama kuva elokuiselta Pohjoisen reissulta Ouluun ja Oulujärvelle. Frida nautti vapaana juoksemisesta ja järvessä uimisesta. Ja sitä riemua kun rannalta löytyi västäräkkejä! Sissi tyytyi hieman maltillisempaan tarkasteluun, tosin pienellä maanittelulla saatiin Sissikin veteen. Sissi tosin etsi välittömästi lähimmän kiven jonka päältä saattoi kuivin tassuin katsella Fridan kohellusta västäräkkien perässä. Pienellä tahdonvoimalla sain molemmat koirat samaan paikkaan yhtä aikaa muutaman kuvan ottoa varten, ja ihan kivoja kuvia tulikin.
Illalla palatessamme Ouluun JP:n äidin luokse meillä oli kaksi hyvin väsynyttä koiraa, joista toinen ei omasta mielestään tarvinnut liikuntaa vielä parina seuraavana päivänäkään. Saatte arvata kumpi ;)

Syysnäyttelyitä odotellen,
Anna, Sissi & Frida